Blogisarja: Muutakin kuin Tom of Finland? Sateenkaarevaa historiakulttuuria Suomessa (Riikka Taavetti)

Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhla vuonna 2017 tarjosi kiinnostavan kurkistusikkunan suomalaiseen historiakulttuuriin. Tuolloin juhlavuoden ohjelmaan kuuluivat Tom of Finland -elokuva (Helsinki-filmi, ohj. Dome Karukoski) sekä -musikaali (Turun kaupunginteatteri, ohj. Reija Wäre). Nämä teokset toivat taiteilija Touko Laaksosen (1920–1991), paremmin Tom of Finland -nimellä tunnetun homoeroottisten ja fetisististen kuvien tekijän, osaksi Suomen kansallista kertomusta ja samalla historiakulttuuria. Muutenkin itsenäisyyden juhlavuonna Tom-huuma oli laajimmillaan, kun taiteilijan töitä nähtiin lakanoissa, kahvipaketeissa, postimerkeissä ja vodkapullojen kyljissä.

Tom of Finland -musikaalia esitettiin Turun kaupunginteatterissa itsenäisyyden juhlavuonna 2017. (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Mutta miltä näyttää suomalainen sateenkaareva historiakulttuuri Tomia laajemmin ‒ onko sitä? Tänä vuonna tulee kuluneeksi viisikymmentä vuotta siitä, kun haureus samaa sukupuolta olevien välillä, eli homoseksuaaliset suhteet, poistettiin Suomessa rikoslaista. Samoin homoseksuaalisuuden poistamisesta sairausluokituksesta tulee kuluneeksi neljä vuosikymmentä. Merkkivuosi on hyvä hetki pohtia, millä tavalla seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden historia, siis lyhyesti sanottuna sateenkaarihistoria, näkyy suomalaisessa historiakulttuurissa. Voi sanoa, että tässä näkyvyydessä on tapahtunut viime vuosina muutos, mutta se koskee vain joitakin näkökulmia sateenkaarevaan menneisyyteen.

Historia, jota värittävät osin syrjintä ja hitaasti etenevät oikeudet, ei kovin helposti taivu juhlinnan tai positiivisen identiteetin rakennuksen kohteeksi. Suomi on hyväksynyt etenkin muihin Pohjoismaihin verrattuna varsin verkkaisesti yhdenvertaisuutta edistäviä uudistuksia. Siinä missä esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa homoseksuaalisuus oli dekriminalisoitu jo toisen maailmansodan loppuun mennessä, suomalainen kehitys oli osa huomattavasti myöhäisempää dekriminalisoinnin aaltoa, kun täällä homoseksuaalisten tekojen rangaistavuus poistettiin vasta vuonna 1971.

Vuonna 1980 Vapautuspäivien mielenosoitus vastusti kehotuskieltoa, joka oli voimassa vuoteen 1999 asti. (Kuva: Setan arkisto)

Lisäksi kriminalisoinnilla on ollut Suomessa pitkät jäljet: samaan aikaan, kun homoseksuaaliset teot laillistettiin, lakiin lisättiin kielto niihin kehottamiseen. Tämä kielto oli voimassa tämän vuosituhannen kynnykselle, vuoteen 1999. Dekriminalisointia voikin pitää homoseksuaalisuuden privatisointina, siirtämisenä yksityisen alueelle. Tässä mielessä Suomen lakimuutos vertautuu Britanniaan, jossa homoseksuaaliset teot sallittiin vuonna 1967, mutta vain yksityisissä tiloissa. Samoin suomalainen kehotuskielto muistuttaa Britanniassa Thatcherin kaudella säädettyä kieltoa käsitellä homoseksuaalisuutta asiallisesti kouluopetuksessa sekä, ehkä vielä epämiellyttävämmin, Venäjällä 2010-luvulla säädettyjä lakeja, jotka rajoittavat erityisesti homoseksuaalisuudesta kertomista lapsille ja nuorille.

Eivätkä homoseksuaalisuuteen liittyvät uudistukset ole poikkeus hitaasti edenneissä sateenkaarevissa ihmisoikeuksissa. Myös esimerkiksi transihmisten asema ja oikeudet ovat kohentuneet verkkaisesti. Edelleenkin Suomi saa huomautuksia ihmisoikeuksia rikkovista käytännöistä, kun sukupuolenkorjaus edellyttää sterilointia, eikä prosessi muutenkaan toteuta jokaiselle kuuluvaa itsemääräämisoikeutta omaan sukupuoleensa.

Siitä huolimatta, ettei kriminalisointien ja medikalisointien värittämän menneisyyden käsitteleminen ole kovin helppoa, viime aikoina on voinut havaita, miten kiinnostus sateenkaarihistoriaa kohtaan on selkeästi lisääntynyt. Osaltaan muutos liittyy laajempaan kehitykseen, jossa kipeätkin historiat ja menneisyyden moninaisuus on nostettu esiin. Erilaisten äänien esille tulo näkyy myös siinä, miten historiasta halutaan etsiä peilauksen mahdollisuuksia nyky-yhteiskunnan moninaisuudelle. Kun menneestä löydetäänkin sateenkaarevan elämän jälkiä, yksinkertaistava kertomus moninaisuuden lisääntymisestä ja menneestä yhtenäiskulttuurista kyseenalaistuu myös seksuaalisuuden ja sukupuolen osalta.

Tampereella sijaitsevalla Työväenmuseo Werstaalla on valtakunnallinen tallennusvastuu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen menneisyydestä ja museo on järjestänyt kolme teemaan liittyvää näyttelyä. Työväen muistitietotoimikunta, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteen ja nykykulttuurin kokoelma ja Svenska Litteratursällskapet ovat organisoineet sateenkaarevia muistitietokeruita. Kansallismuseo on ollut näkyvästi mukana Helsinki Pride -tapahtumassa jo kahtena kesänä ja jo kolmatta kertaa marraskuussa järjestetty Sateenkaarihistoriakuukausi on motivoinut museoita, arkistoja ja muita historian, muistin ja perinteen parissa työskenteleviä pohtimaan omia kokoelmiaan sateenkaarevasta näkökulmasta sekä järjestämään tapahtumia, opastuksia, verkkonäyttelyitä ja yleisesti tiedottamaan omasta työstään.

Sateenkaarihistorian merkitystä pohditaan nyt, dekriminalisoinnin ja demedikalisoinnin merkkivuonna, Sateenkaarihistorian ystävät ry:n hankkeessa Koneen Säätiön rahoituksella. Hankkeen tavoitteena on herättää keskustelua suomalaisesta sateenkaarihistoriasta ja sen kipupisteistä, mutta myös sellaisista menneisyyden moninaisen elämän mahdollisuuksista, jotka ovat saattaneet täysin unohtua. Hanke onkin merkittävä siinä, miten se pyrkii laajentamaan ja moninaistamaan sateenkaarihistoriasta syntyvää kuvaa ja kytkemään menneisyyttä koskevat käsitykset myös nykyisiin keskusteluihin. Sillä vaikka yhdenvertaisuus on monella osa-alueella edennyt, on edelleen paljon ihmisoikeusloukkauksia, joihin on tartuttava sekä Suomessa että muualla maailmassa.

Sateenkaarevassa historiakulttuurissa korostuvat ne kokemukset ja ryhmät, jotka muutenkin saavat yhteiskunnassa helposti oman äänensä kuuluviin. Kuten esimerkki Tom of Finlandista kuvastaa, miesten kokemukset, toki nekin ymmärrettyinä nykyisen parisuhdekeskeisen homokuvaston läpi, ovat usein näkyvämpiä kuin naisten. Menneisyyden kokemukset biseksuaalisuudesta tai panseksuaalisuudesta saattavat kadota näkymättömiin ja tulevat tulkituiksi joko homo- tai heteroseksuaalisuuden kehyksessä. Aseksuaalisuudellekaan ei ole toistaiseksi juuri annettu huomiota historiankirjoituksessa. Sukupuolen moninaisuuden osalta esimerkiksi suomalainen transhistoria on lähes näkymätöntä.

Näkymättömyydet historiakulttuurissa heijastelevat pitkälti sitä, millaista historiaa on tutkittu: sateenkaarihistorian tutkimus on Suomessa, kuten laajasti muuallakin, keskittynyt homojen ja lesbojen historiaan ja muut moninaisuudet ovat tulleet tutkimusagendalle hitaammin. Suomalainen tutkimuksen erikoispiirre on ollut, että sateenkaarihistoriallisia aiheita on kyllä käsitelty, mutta paljon muiden tieteiden kuin varsinaisesti historiantutkimuksen piirissä. Tämä on osaltaan vähentänyt kontakteja muuhun historiantutkimukseen ja voinut vaikuttaa siihen, että sateenkaareva historiakulttuuri on jäänyt tutkimuksessa vaille ansaitsemaansa huomiota. Kun sateenkaareva menneisyys tulee näkyvämmin osaksi suomalaista historiakulttuuria, sen asemaa myös tutkimuksessa toivottavasti vahvistuu.

 

Riikka Taavetti tekee väitöskirjan jälkeistä tutkimusta sukupuolentutkimuksen tieteenalalla Helsingin yliopistossa. Hänen tämänhetkinen työnsä SEXDEM-tutkimushankkeessa käsittelee homoseksuaalisuudesta käytyä poliittista keskustelua Virossa ja Ruotsissa. Hänen tutkimuksensa käsittelevät seksuaalisuuden historiaa, muistin politiikkaa sekä muistitietoa.

 

Kirjallisuutta

Ásta Kristín Benediktsdóttir, Elsi Hyttinen, Hafdís Erla Hafsteinsdóttir, Íris Ellenberger, Riikka Taavetti ja Tuula Juvonen. 2020. ”Uncovering intra-Nordic queer migration in the 20th century.” Nordics.info. https://nordics.info/show/artikel/uncovering-intra-nordic-queer-migration-in-the-20th-century-1/

Cook, Matt. 2017. ”AIDS, Mass Observation, and the Fate of the Permissive Turn.”  Journal of the History of Sexuality 26 (2):239-272.

Elo, Kimmo. 2018. ”Satavuotias Suomi katsoo peiliin ja menneisyyteensä.”  Ennen ja nyt – Historian tietosanomat (2). https://www.ennenjanyt.net/2018/09/satavuotias-suomi-katsoi-peiliin-ja-menneisyyteensa/

Hildebrandt, Achim. 2014. ”Routes to decriminalization: A comparative analysis of the legalization of same-sex sexual acts.”  Sexualities 17 (1-2):230-253.

Juvonen, Tuula. 2015. Kaapista kaapin päälle: Homoseksuaaliset ihmiset ja heidän oikeutensa edustuksellisessa politiikassa. Tampere: Vastapaino.

Taavetti, Riikka. 2018. ”Suvaitsevaisuuden soturi: Tom of Finlandin ilo ja häpeä satavuotiaassa Suomessa.”  Ennen ja nyt – Historian tietosanomat (2). http://www.ennenjanyt.net/2018/09/suvaitsevaisuuden-soturi-tom-of-finlandin-ilo-ja-hapea-satavuotiaassa-suomessa/

Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.