Blogisarja: Fasismin lumo ja pimeä perintö (Kimi Kärki)

Historiakulttuuria on käsitteellistetty tässä blogisarjassa jo kohtuullisen useasta näkökulmasta. Tässä yhteydessä tarkastelen pahuuden kuvastojen, totalitaristisen joukkovoiman ja fasismin lumoa ennen muuta pimeänä tai synkkänä kulttuuriperintönä, eurooppalaisuuden yöllisenä ja irrationaalisena puolena. Tämä perintö on saanut toisen maailmansodan jälkeisenä aikana yhä uusia ilmiasuja, aiemmin erityisesti elokuvissa ja miestenlehdissä, nyttemmin internetin meemiviidakoissa, populaarikulttuurin historiaa monin tavoin hyödyntävissä tuoteperheissä ja uusoikeiston propagandassa. Tässä yhteydessä käytän fasismia kattokäsitteenä, en viittaamaan Mussolinin Italiaan.

Erityisesti natsiunivormujen ja SS-kuvaston hyväksikäyttö tai jopa erotisointi, kuten Susan Sontag on kirjoittanut, näkyy globaalissa audiovisuaalisessa kulttuurissa metallimusiikista elokuviin ja mainontaan. Fasististen joukkokohtausten estetiikka– Siegfried Kracauerin sanoin rytmisen liikkeen ”massaornamentti” – innoitti esimerkiksi George Lucasin Tähtien sota -elokuvan (1977) galaktisen imperiumin Stormtrooper-estetiikkaa. Mutta myös elokuvan lopussa nähty kapinaliittolaisten juhlatilaisuus oli esteettisessä mielessä lähes suora toisto Leni Riefenstahlin Tahdon riemuvoitto -elokuvan (1935) Luitpold-areenan paraatiestetiikasta. Fasistishenkistä voimanpalvontaa on nähty myös niin Marvelin ja DC:n supersankarielokuvissa kuin Frank Herbertin tieteisromaanista sovitetussa tuoreessa ja äärimmäisen mahtipontisessa Dyyni-elokuvassa (Denis Villeneuve, 2021). Tieteisfiktiot hyötyvät viittauksista historiaan; natsistisen kuvaston avulla on helppo luoda näyttävää elokuvaa.  Suomessa tätä on parodioitu osuvasti Iron Sky -elokuvassa (Timo Vuorensola, 2012), jossa kuun pimeällä puolella piilotelleet natsit hyökkäävät Yhdysvaltoihin vuonna 2018. Sekin edustaa jo mennyttä tulevaisuutta. Vakavampaa historiakulttuurilla leikittelyä ja englanninkielisten prestiisitelevisiosarjojen vaihtoehtohistorioita tarkastelemme dosentti Kari Kallioniemen kanssa Historiallisen Aikakauskirjan 2010-luvun historiapolitiikkaa käsittelevässä numerossa, joka ilmestyy lähitulevaisuudessa.

Fasismiin liittyy olennaisesti myyttien, historian ja teknologian yhdistäminen, mutta myös tarkasti hiottu, yksinkertainen ja tunnistettava estetiikka. Hakaristi on tästä kaikkein tunnetuin esimerkki, mutta eurooppalaista myyttistä menneisyyttä on louhittu surutta niin antiikin monumentaaliarkkitehtuurista, teutonisesta heroismista kuin viikinkimytologioista. Pohjoismaissa fasistista lumoa on kiinnitetty erityisesti riimuihin.

Suomessa äärioikeistolainen propaganda on pyrkinyt luomaan omanlaistaan fasistista estetiikkaa, mutta samalla kiinnittymään pohjoismaiseen myyttiseen perintöön. Esimerkiksi Soldiers of Odin -järjestön nimi viittaa viikinkijumalaan. Nyttemmin kielletyn Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen vihreää, mustaa ja valkoista yhdistänyt nuoli- tai keihästunnus taas on Tiwaz-riimu, Tyr-jumalan symboli. Paradoksaalista sinänsä, että isänmaallisuuden näkökulmasta nämä fasistista pohjoiseurooppalaista liittovaltiota ajavat vallankumoukselliset voidaan nähdä maanpettureina – suunnittelevathan he tasavaltaisen valtiojärjestyksemme loppua.

Kehitys kohti ääriajattelun yhä rohkeampaa ilmaisemista on ollut pitkäaikaista. Suomalaisen kansallisuusaatteen, sotien ja kylmän sodan ajan ristiriitainen ja osin traumaattinen perintö nousi uudella tapaa esiin Neuvostoliiton hajoamisen ja Suomen EU-jäsenyyden jälkeen. Lisääntynyt sosiaalistaloudellinen eriarvoistuminen, globalisaatio ja maahanmuutto ovat 2000-luvulla vahvistaneet uuskansallisia reaktioita. Samalla fasismin perintö on tullut osaksi viihdeteollisuutta ja digitaalista kulttuuria, joka on myös ruokkinut affektiivista ristiriitaisuutta. Fasismin lumolla ja tutkimiemme aineistojen ristiriitaisella affektiperinnöllä on tässä yhteydessä tärkeä rooli. Eräs nykyisen uusnatsismin juurista palautuu lama-Suomeen ja Pekka Siitoimen ja Väinö Kuisman kaltaisiin hieman groteskeihin hahmoihin. Kuisma pyrki kohti fasistisen estetiikan isänmaallistamista:

Ei me voida nykyään ruveta heilumaan käsivarsinauhat kädessä tuolla. Se viittaa liikaa menneisyyteen ja liikaa tohon saksalaisuuteen. Tuo hakaristihan se yhdistetään niin paljon kaikkeen negatiiviseen. Sen avulla ei saavuteta mitään joukkoliikettä. Se on mun mielestä just toi Gallen- Kallelan suunnittelema Kalevala-merkki, sehän on todella hyvä semmoinen symboli — yhteistyön ja yhteishengen ja suomalaisuuden symboli. (Kuisma Sieg Heil Suomi -dokumentissa, Nina Stenroos, YLE 1994.)

Vaikka Lahdessa Arjalaista Germaaniveljeskuntaa (AGV) johtaneen Kuisman kalevalainen natsifantasia on peräisin lama-ajalta, se kuvaa yhä relevantisti nykyisten populististen ja fasististen liikkeiden perimmäistä ajatusmaailmaa ja potentiaalista kiinnittymistä pseudotieteellisiin ideoihin. Kalevala oli Kuismalle voimallinen loitsukirja, haastattelun ohessa katsottiin videolta dokumenttia The Occult History of the Third Reich (Tracy Atkinson, Joan Baran & Dave Flitton, 1991). Suomalaisella muinaistutkimuksella oli jo sotaa edeltävänä aikana yhteys Heinrich Himmlerin Ahnenerbe-järjestöön.

Suomalaisen fasismin ja äärioikeistolaisuuden perintö on viime vuosina ollut laajan keskustelun ja tutkimuksen kohteena, ja sen yhteydet sotien perintöön, kansallisuusaatteeseen ja populistisiin ääri-ilmiöihin ovat olleet paljon esillä. Tutkimus ja keskustelu on kuitenkin pääasiassa kiinnittynyt poliittiseen ja yleiseen historiaan. Siksi onkin erityisen hienoa, että Koneen Säätiö on rahoittanut johtamani hankkeen Fasismin lumo ja affektiivinen perintö suomalaisessa kulttuurissa (2021–2023). Tämän monitieteisen tiedettä ja taidetta yhdistävän projektin tarkoituksena on keskittyä suomalaisen fasismin toisen maailmansodan jälkeiseen kulttuuriseen perintöön ja erityisesti sen affektiivisuuteen, jonka avulla fasistisen materiaalin kierrätys on synnyttänyt tunneilmaston, jossa isänmaallisuuden, patriotismin, fasismin ja kansallisuusaatteen eri ilmenemismuodot sekoittuvat keskenään. Aineistomme on monipuolista: haastattelujen lisäksi analyysimme kohteina ovat lehtiaineistot, pornografia, elokuvat, musiikki, sarjakuvat ja dokumentit. Olemme ennen muuta kiinnostuneita siitä, millaisia fasismin perintöön liittyvät affektiiviset strategiat ja niiden ilmenemismuodot – pelko, inho, mahtipontisuus, koomisuus, parodia, groteski – tutkituissa aineistoissa ovat ja miten niillä vaikutetaan vastaanottajiin. Projektissa on mukana kulttuurihistorioitsijoita (dosentti Kari Kallioniemi ja allekirjoittanut), musiikkitieteilijöitä (dosentti Petri Kuljuntausta, FT Anna-Elena Pääkkölä ja FM Susanna Waldén-Antikainen) ja folkoristi (FT Aila Mustamo). Osittain nämä tieteenalat ja roolit limittyvät ja toimivat vuorovaikutteisesti.

Projektimme tekee toistaiseksi ainutlaatuiseksi sen kiinnittyminen taiteelliseen työskentelyyn.

Fasismin affektiivisen perinnön purkaminen tapahtuu esitystaiteen keinoin. Teatteriohjaaja Fiikka Forsman ja äänitaiteilija Petri Kuljuntausta tuottavat hankkeen tutkimusideoiden pohjalta fasismin affektiivisuutta purkavan ja yleisöä osallistavan esityssarjan He Sanoivat: ”Rajat kiinni ja uunit auki”, jossa hyödynnetään niin oopperasäveltäjä Richard Wagnerin kokonaistaideteos-käsitteeseen (Gesamtkunstwerk) liittyvää spektaakkelin estetiikkaa kuin uutta esitys- ja ääniteknologiaa.

Esityksissä muutetaan erilaisia julkisia-, digitaalisia ja teatteritiloja kriittisiksi suomalaisen fasismin affektiivisiksi kohtaamispaikoiksi. Tällainen tieteellisen analyysin jatkotyöstö taiteen keinoin asettaa tutkimustuloksemme uuteen ja yllättävään tulkintakehykseen, jossa yleisö pääsee työstämään tunnekokemuksiaan. Tervetuloa mukaan viimeistään 2023, voimme taata mielenkiintoisen kokemuksen, mutta emme viihtyvyyttä!

 

FT Kimi Kärki on kulttuuriperinnön tutkimuksen dosentti ja erikoistutkija Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineessa ja International Institute for Popular Culture (IIPC) -tutkimuskeskuksessa. Hän on erikoistunut populaarikulttuurin tutkimukseen ja julkaissut esimerkiksi populaarimusiikin historiaan, viihdespektaakkeleihin, totalitarismin historiaan ja tulevaisuuden kuvitteluun liittyen. Hän on myös puoliammattilainen muusikko, jolla on takanaan yli 40 levytystä ja runsaasti kansainvälistä kiertuekokemusta. Tällä hetkellä hän työskentelee projektissa Puhuvat koneet – Elektroninen ihmisääni tunteiden ja itseymmärryksen tulkkina 1960–2020 (Koneen Säätiö, 2018–2022) ja johtaa tiedettä ja taidetta yhdistävää projektia Fasismin lumo ja affektiivinen perintö suomalaisessa kulttuurissa (Koneen Säätiö, 2021–2023).

 

Kirjallisuutta

Abbenhuis, M. & Buttsworth, S. (eds.) (2010) Monsters in the Mirror: representations of Nazism in post-war popular culture. Santa Barbara: Praeger Pub Text.

Griffin, R. (1995) Fascism. Oxford: Oxford University Press.

von Grönhagen, Y. (1948) Himmlerin salaseura. Helsinki: Kansankirja.

Kingsepp, E. (2008) Nazityskland i populärkulturen: Minne, myt, medier. Stockholm: University of Stockholm.

Kallioniemi, K. & Kärki, K. (2019) ”Populaarikulttuurin estetisoima ja normalisoima natsismi.” Katsausartikkeli. Lähikuva Vol. 32 no. 1: Totalitarismi, taide, kokemus, 67–71. Online: https://journal.fi/lahikuva/article/view/80167

Kotonen, T. (2018) Politiikan juoksuhaudat. Äärioikeistolaiset liikkeet Suomessa kylmän sodan aikana. Jyväskylä: Atena.

Kracauer, S. 1995 (1963) The Mass Ornament. Weimar Essays. Orig. Das Ornament der Masse: Essays. Translated by Thomas Y. Levin. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press.

Kunnas, T. (2014) Fasismin lumous. Eurooppalainen älymystö Mussolinin ja Hitlerin politiikan tukijana. Jyväskylä: Atena.

Kärki, K. (2021) ”Fasistinen estetiikka ja teknologiset myytit rock-areenoilla”. Katsomukset-blogi. Online: https://katsomukset.fi/2021/09/22/fasistinen-estetiikka-ja-teknologiset-myytit-rock-areenoilla/

Kärki, K. (2011) ’Mediaspektaakkeli tähteysilmiönä. Mahtipontisuuden estetiikka olympialaisten avajaisissa Berliinissä 1936 ja Torinossa 2006.’ Kulttuurintutkimus #28, (3), 43–56. Online: https://www.doria.fi/handle/10024/95491

Lacoue-Labarthe, P. & Nancy, J.-L.: (2002) Natsimyytti. Helsinki: Tutkijaliitto.

Magilov, D. H., Vander Lugt K. T. & Bridges, E. (2012) Nazisploitation! The Nazi Image in Low-Brow Cinema and Culture. London: Continuum.

Rosenfeld, G.V. (2015) Hi Hitler! How the Nazi Past is Being Normalized in Contemporary Culture. Cambridge: Cambridge University Press.

Saarenmaa, L. (2018) ‘Circulating Nazi Imagery. Wars, weapons, and generational layers of cultural remembrance.’ Teoksessa L. Sturfelt & M. Cronqvist (eds.) War Remains. Mediations of Suffering and Death in the Era of the World Wars. Lund: Nordic Academic Press, 189–213.

Silvennoinen, O., Tikka, M. ja Roselius A. (2016). Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet. Helsinki: WSOY.

Sontag, S. (1975) ‘Fascinating Fascism’. The New York Review of Books, Feb 6, 305–325.

Swanström, A. (2018) Hakaristin ritarit. Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset. Jyväskylä: Atena.

Taira, T. (2007) ‘Energian ja emootion välissä: Affekti ja kulttuurintutkimus’. Niin & Näin 2/2007, 47–53.

Thomas, S., Herva, V-P., Seitsonen, O. ja Koskinen-Koivisto, E. (2019) ’Dark Heritage’. Encyclopedia of Global Archaeology. Living Edition. SpringerLink. Online: https://doi.org/10.1007/978-3-319-51726-1_3197-1

Historiantutkimuksen päivät Oulussa 24.-26.10.2019

KUTSU – INBJUDAN – CALL FOR PAPERS

Viidennet valtakunnalliset Historiantutkimuksen päivät järjestetään Oulussa 24.-26.10.2019. Päivien järjestäjinä ovat Oulun yliopiston historia-aineet (historia, tieteiden ja aatteiden historia) ja arkeologian oppiaine yhteistyössä Suomen Historiallisen Seuran kanssa.

Päivien ohjelmassa on kansainvälisten keynote -esitelmien lisäksi työryhmiä sekä vapaamuotoisempaa ohjelmaa. Konferenssin pääpuhujavieraiksi tulevat professori Heiner Fangerau (Düsseldorfin yliopisto), professori Gunlög Fur (Linné -yliopisto) sekä professori Herman Paul (Leidenin yliopisto).

 

Keynote –esitelmöitsijät:

Heiner Fangerau on Düsseldorfin yliopiston lääketieteen historian, teorian ja etiikan professori. Hän on tutkinut 1800—1900 -lukujen lääketieteen historiaa ja etiikkaa ja erityisesti lääketieteellisen diagnostiikan historiaa sekä eettisiä kysymyksiä 2000-luvun lääketieteessä. Näiden lisäksi hän on kehittänyt lääketieteen historian verkostoanalyysia. Verkkosivut: http://www.uniklinik-duesseldorf.de/unternehmen/institute/institut-fuer-geschichte-theorie-und-ethik-der-medizin/team/fangerau/

Gunlög Fur työskentelee professorina Linné -yliopiston kulttuuritieteiden laitoksella ja on taiteen ja humanistisen tiedekunnan dekaani. Hän on erikoistunut rajojen problematiikkaan ja on tutkinut kulttuurien välisiä kohtaamisia, kolonialismia ja alkuperäiskansojen historiaa sekä sukupuolihistoriaa.  Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluu myös historian poliittinen käyttö.

Verkkosivut: https://lnu.se/en/staff/gunlog.fur/

Herman Paul on Leidenin yliopiston historiallisen teorian apulaisprofessori ja Groningenin yliopiston sekularisaatiotutkimuksen ylimääräinen professori. Hänen erikoisaloinaan ovat historian teoria, historiografia, aatehistoria ja uskontohistoria. Verkkosivut: https://www.universiteitleiden.nl/en/staffmembers/herman-paul#tab-1

 

Esitelmäpyynnöt

Järjestäjät toivovat (erityisesti) ehdotuksia työryhmiksi, joiden kesto on puolitoista tuntia (kolme esitelmää ja keskustelu mahdollisine kommentaattoreineen). Ehdotuksesta tulee käydä ilmi otsikko, lyhyt abstrakti ja osallistujat. Ehdottaja toimii ryhmän puheenjohtajana tai nimeää puheenjohtajan.

Konferenssi ottaa vastaan myös ehdotuksia yksittäisistä esitelmistä, joista järjestäjät muodostavat työryhmiä. Tällöinkin ehdotukseen tulee liittää lyhyt abstrakti.

Ehdotuksia voi tehdä niin suomen, ruotsin kuin englannin kielellä. Abstraktien sopiva pituus on noin tuhat merkkiä, ja niihin tulee merkitä esittäjän/esittäjien nimi ja yhteystiedot.

Työryhmä- ja esitelmäehdotukset lähetetään 18.1.2019 mennessä liitetiedostona (joko doc, docx- tai pdf-muodossa) osoitteeseen hitu2019@oulu.fi. Samasta osoitteesta voi myös kysellä lisätietoja. Tapahtuman nettisivut avataan syksyllä 2018.

Konferenssityöryhmä: professorit Tiina Kinnunen ja Petteri Pietikäinen, yliopistonlehtorit Markku Hokkanen ja Timo Ylimaunu sekä dosentti Sirpa Aalto.

Historiantutkimuksen päivät 19.-21.10.2017 Turussa

Neljännet valtakunnalliset historiantutkimuksen päivät järjestettiin syksyisen aurinkoisessa Turussa 19.–21.10.2017. Päivät kokosivatkin Turkuun noin 350 historioitsijaa eri puolilta Suomea ja ulkomailta ja tarjosivat jälleen tärkeän kohtaamispaikan historioitsijoille tavata toisiaan ja kuulla ajankohtaisesta tutkimuksesta.

 

Historiantutkimuksen päiviä vietettiin torstaina ja perjantaina Turun yliopiston kampuksella ja lauantaina Åbo Akademin Arkenilla. Päivien kolme pääpuhujaa olivat professori Maria Tamboukou (University of East London), tutkija Nigel West (mm. Washingtonin Center for Intelligence and Security Studies -keskus) sekä professori Pelle Snickars (Uumajan yliopisto). Feministiseen historiantutkimukseen erikoistunut Tamboukou luennoi arkistojen teknologiasta, West vakoilun historiasta ja Snickars digitaalisesta historiantutkimuksesta.

Pääpuhujien lisäksi päivien ohjelma koostui vajaasta 90 työryhmästä, joissa käsiteltiin Suomessa tehtävää historiantutkimusta laidasta laitaan ja poikkitieteellisesti. Työryhmien aiheet vaihtelivat suomalaisesta globaaliin, yksilön paikasta kansalaisuuteen ja valtioiden uhridiskursseihin. Kiinnostusta ja kiitosta keräsi monipuolinen ohjelma, jossa oli edustettuina myös esimerkiksi queer-tutkimus ja oikeus- ja käsitehistoria. Erityisiä painopisteitä olivat digitaalinen historiantutkimus sekä tunteiden ja kokemusten historia. Tutkimuspäivillä nousi esiin myös historiantutkimuksen itsereflektiivisyys muun muassa tutkimusetiikkaa, historian opetusta, historian popularisointia ja toisaalta historiatietoisuuden ja sen merkitystä pohtivissa työryhmissä ja paneeleissa.

Historiantutkimuksen päivät tarjoavat joka toinen vuosi tärkeän foorumin Suomen historiaa tutkiville tai Suomessa tutkimusta tekeville historiantutkijoille tavata toisiaan, esitellä omaa tutkimusta ja kuulla muusta ajankohtaisesta tutkimuksesta. Päivät kokosivat Turkuun noin 350 historioitsijaa eri puolilta Suomea ja ulkomailta: mukana oli tutkijoita myös Ruotsista, Britanniasta ja Yhdysvalloista. Konferenssi keräsi kehuja kaiken kaikkiaan mielenkiintoisesta ja monipuolisesta ohjelmastaan ja myös iltaohjelma ilahdutti monia. Historiallinen Turku tarjosikin Historiantutkimuksen päiville valtavan komeat puitteet: konferenssin vastaanotto järjestettiin Turun linnassa ja konferenssi-illallisella ravintola Koulun salit täyttyivät historiantutkijoista. Erityisen tärkeää oli nuorten ja kokeneempien tutkijoiden kohtaaminen ja verkostoituminen: mukana oli väkeä opiskelijoista ja tohtorikoulutettavista emeritusprofessoreihin.

Syysauringon ja ruskan koristama Turku ja erityisesti jokiranta näyttivät parasta puoltaan ja hurmasivat monet konferenssivieraat. Innostus ja ilo historiantutkimusta kohtaan oli tarttuvaa koko tapahtuman ajan.

Seuraavan kerran Historiantutkimuksen päivät järjestetään Oulussa vuonna 2019.

Liisa Lalu
kirjoittaja oli Historiantutkimuksen päivien konferenssisihteeri

 

P.S. Päivien avajaiset ja Maria Tamboukoun sekä Nigel Westin key note -puheenvuorot ovat nähtävissä myös tallenteina – linkit löytyvät täältä.

Biografian rajat ja rajattomuus -konferenssi 12.–13.12.2017

Suomen Historiallinen Seura ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran biografiakeskus järjestävät Biografian rajat ja rajattomuus -konferenssin Helsingissä 12.−13.12.2017.

Pääpuhujat

  • Prof. Mineke Bosch, University of Groningen: Rewriting Lives: experiments with biography
  • Prof. Sigurđur Gylfi Magnússon, University of Iceland: Farmer Jón and His Cultural Existence: Biography, Ego-documents and Microhistory.
  • Prof. Hanna Suutela, Tampereen yliopisto: Esiintyjien esittämä elämä? Havaintoja näyttelijöiden omaelämäkerroista ja biografioista.
  • Prof. Eero Hyvönen, Helsinki Centre for Digital Humanities HELDIG: Biographies on the Semantic Web – Experiences  in Creating and Enriching People’s Life Stories Using Linked Data.

Konferenssin teema on elämäkerrallisten lähestymistapojen moninaisuus sekä historiallisen elämäkertatutkimuksen suhde lähitieteisiinsä.  Kuinka biografia voi hyötyä rajojen ylityksistä ja lähitieteidensä teorioista ja metodeista?  Voiko biografia toimia mikro- ja makrotason analyysiä yhdistävänä tutkijan työkaluna? Kuinka digitaaliset ihmistieteet ja laskennalliset menetelmät tukevat elämäkerrallista tutkimusta?

Ilmoittautuminen auki vielä 4.12.2017 saakka – ilmoittauminen ja ohjelma täällä.