Blogi-sarja: Piispoja koskeva historiankirjoitus – klassisesta työelämäkerrasta perheen tarkasteluun (Mari Välimäki)

Suomalaisessa varhaismodernia aikaa koskevassa henkilöhistoriankirjoituksessa hallitsijoista on kirjoitettu harvoin. Merkittäviä henkilöitä Suomen historialle on sen sijaan haettu muun muassa kirkon piiristä. Turun hiippakunnan piispat ovat olleet erityisesti kirkkohistorioitsijoiden kiinnostuksen kohteena.

Olemassa olevat piispoja käsittelevät henkilöhistorialliset tutkimukset lukeutuvat tanskalaista historioitsijaa Birgitte Possingia mukaillen klassisiin historiallisiin biografioihin. Niissä keskitytään piispan elämäntyöhön, ja yksityiseksi luonnehditut elämän osa-alueet kuten puoliso ja perhe on jätetty vähälle huomiolle. Näitä teemoja on pidetty piispojen henkilöhistorioissa irrelevantteina aiheina. Toisaalta voidaan puhua myös historioitsija Eva Österbergin luokittelua noudattaen työelämäkerroista, joissa keskitytään kohdehenkilön elämäntyöhön ja uraan.

Piispojen henkilöhistorioissa korostuvat opinnot, työtehtävät ennen piispaksi vihkimistä sekä piispana toimimisen eri aspektit kuten julkaisut, opilliset kysymykset ja hallinnollinen johtaminen. Suhde puolisoon ja lapsiin käsitellään maininnan tasolla ja usein teoksen loppupuolella. Piispan puolison asemaa ja merkitystä piispan tehtävän hoitamisen kannalta ei yleensä tarkastella.


Eskil Petraeuksen perhe

Tutkin varhaismodernin ajan piispoja koskevia henkilöhistorioita Henkilöhistoria varhaismodernin historian tutkimuksena -hankkeessa (2021–2023, Tampereen yliopisto). Tutkin myös, minkälaista uutta tietoa voimme löytää piipoista ja heidän perheistään kääntämällä näkökulman piispan työstä ja opillisista kysymyksistä kohti aiemmassa tutkimuksessa ohitettuja teemoja. Esimerkkinä tutkimuksessani toimii piispa Eskil Petraeuksen perhe.

Eskil Petraeus toimi Turun piispana vuosina 1652–1657. Tätä ennen hän toimi muun muassa Turun kirkkoherrana ja tuomiorovastina sekä teologian professorina Turun kuninkaallisessa akatemiassa. Petraeus johti myös vuonna 1638 nimitettyä raamatunkäännöskomiteaa, jonka tehtävänä oli saada aikaan painettu suomenkielinen Raamattu. Petraeus sai työstään palkkioksi muun muassa nautintaoikeuden Häppilän verotilaan, joka sijaitsi Hirvensalossa Turun edustalla.

Eskil Petraeus avioitui ensimmäisen kerran 1620-luvun lopulla, eikä ensimmäisen vaimon nimeä tiedetä. Tiedämme kuitenkin, että Eskilin vaimon vanhemmat olivat holsteinilainen Anders Pomerenning ja Margareta Sibeth von Baxter.

Eskil Petraeuksen ensimmäisestä avioliitosta syntyi poika, joka nimettiin äidinisän mukaan Andersiksi. Anders Petraeus työskenteli yliopisto-opintojen jälkeen muun muassa Turun kuninkaallisen akatemian sihteerinä sekä ensin fysiikan ja myöhemmin teologian professorina. Sihteerinä toimiessaan Anders avioitui 1658 Elisabeth Mårtensdotter Stodiuksen kanssa. Elisabetin isä oli Turun akatemiassa teologian professorina ja Eskil Petraeuksen alaisena raamatunkäännöstoimikunnassa toiminut Martin Stodius, joka erosi professorin tehtävästään 1660 opillisten riitojen seurauksena. Eronsa jälkeen Stodius toimi Naantalin kirkkoherrana.

Kolme vuotta ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeen Eskil Petraeus avioitui 1633 Anna Henricksdotter Kockin kanssa. Heidän avioliitostaan syntyi useita lapsia. Tässä seuraan kuitenkin vain heidän vanhimman tyttärensä Katarina Eskilsdotter Petraeuksen vaiheita. Katariina avioitui 1654 Tarton yliopistossa historian ja politiikan professorina toimineen Olaus Wexioniuksen kanssa. Perhe pakeni sotaa Tartosta Turkuun kaksi vuotta häiden jälkeen 1656 ja kaksi vuotta myöhemmin Wexioniuksesta tuli Turun kuninkaallisen akatemian lainopin professori.

Eskil Petraeuksen esikoisen Andersin ja vanhimman tyttären Katariinan elämänpolut osoittavat, millainen merkitys naisilla oli professoriperheissä ja akateemisessa sukuyhteisössä. Samana vuonna, kun Katarina ja Olaus Wexionius palasivat Turkuun, kaupunki paloi kesällä pahasti. Tulipalossa tuhoutui akatemiarakennusten lisäksi piispan talo ja Petraeuksen perhe muutti asumaan Häppilän tilalle Hirvensaloon. Sieltä piispa Petraeus kävi Turussa veneellä hoitamassa tehtäviään. Ilmeisesti myös Wexioniukset asettuivat asumaan Häppilän tilalle, sillä Olaus Wexionius sairastui pian Turkuun muuton jälkeen ja oli pitkään vuoteenomana. Hänen omaisuutensa oli tuhoutunut venäläisten hyökättyä Tarttoon, eikä hänellä ollut tuloja mistään toimesta.

Olaus Wexioniuksen veli oli vuoteen 1655 Turun akatemian lainopin professorina toiminut Mikael Wexionius, josta tuli 1657 Turun hovioikeuden asessori. Jostakin syystä Katariina Petraeus ja Olaus Wexionius asettuivat Katariinan vanhempien luokse, vaikka kaupungissa asui myös Olauksen perhettä. Ehkä Petraeusten perheen tilalla oli paremmin tilaa tyttären perheelle. Toinen mahdollinen syy Katarinan perheen asettumiselle Häppilään oli se, että Katariinan ja Olauksen ainoa lapsi syntyi samana vuonna kuin perhe lähti sotaa pakoon. Ehkä Katariina halusi olla äitiään lähellä raskauden ja synnytyksen aikana tai jo syntyneen pienen lapsen kanssa. Joka tapauksessa Wexioniukset vaikuttavat asettuneen asumaan piispan tilalle Hirvensaloon.

Kuningatar Kristina myönsi muun muassa Häpppilän tilan nautintaoikeuden Eskil Petraukselle, hänen puolisolleen ja heidän lapsilleen palkkiona raamatunkäännöstyöstä.

 

Kuningatar Kristina oli tilan lahjoittaessaan antanut Eskil Petraeukselle, hänen puolisolleen ja heidän lapsilleen oikeuden nauttia tilaa niin kauan kuin elivät. Eskil Petraeus kuoli 1657, minkä jälkeen tila siirtyi hänen leskensä Anna Kockin ja heidän lastensa haltuun. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tilan hallinta siirtyi pääasiassa Katarinan perheelle. Katarina kuoli 1665, jonka jälkeen Petraeuksen perheen jäsenet laativat kukin asiakirjan, jossa luopuivat oikeuksistaan Häppilän tilaan Katarinan puolison Olaus Wexioniuksen ja pariskunnan lapsen Olauksen hyväksi. Näin tila, jonka kuningatar Kristina lahjoitti piispalle ja hänen perheelleen raamatunkäännöstyöstä, siirtyi perheen vanhimman tyttären kautta vävylle ja tyttärenpojalle. Raamatunkäännöstyöstä palkaksi saatu tila pysyi akateemisen perheen hallussa ja muodosti näin osan professorin perheen tuloja.

Anna Henriksdotter Kock luopui omasta ja tyttärensä Marian puolesta nautintaoikeudesta Häppilän tilaan vävynsä Olaus Wexioniuksen ja lapsenlapsensa hyväksi.


Suostumuksensa tilan nautintaoikeuksien siirrosta antoi myös 1660-luvulla fysiikan professorina toiminut Eskilin esikoinen Anders Petraeus. Anders oli avioliittonsa kautta läheisesti tekemisissä appivanhempiensa Stodiusten kanssa. Andersin perhe vietti 1600-luvun jälkipuoliskolla paljon aikaa Naantalin kirkkoherran tilalla, joka oli Martin Stodiuksen hallinnassa kirkkoherrana toimimisen myötä aina vuoteen 1676 asti. Jo ennen Stodiuksen kuolemaa Anders Petraeus otti appensa kirkkoherran tehtävät hoitoonsa 1674 ja kun Martin Stodius kuoli, siirtyi Naantalin ja Raision seurakunnat Petraeuksen palkkapitäjiksi. Anders Petraeus siis peri puolisonsa Elisabet Stodiuksen kautta kirkkoherran tilan.

Akateemisissa perheissä miesten työstä saadut palkkiot eivät koskeneet vain miehiä. Piispa Eskil Petraeuksen raamatunkäännöstyöstä saaman tilan nautintaoikeus osoitettiin myös hänen puolisolleen ja parin lapsille, mitä kautta se päätyi perheen vävylle. Samoin Martin Stodiuksen palkkatilaksi saama Naantalin ja Raision seurakunnan kirkkoherran tila siirtyi hänen tyttärensä kautta vävy Anders Petraeukselle. Vaikka julkaisutyö ja professorin tai piispan tehtävät olivat mahdollisia vain miehille, koskivat työstä saadut palkat ja palkkiot myös vaimoja ja lapsia. Naisilla oli keskeinen asema ylemmässä papistossa palkkatilojen omistus- ja perintösuhteissa.


Henkilöhistoriallisen tutkimuksen uudistaminen

Jo 1996 historioitsija Eeva Österberg ennusti, että naistutkimus tulee uudistamaan henkilöhistoriallista tutkimusta. Österbergin mukaan naistutkimus otti aiempaa tutkimusta herkemmin esiin yksityisen elämän puolen sekä pohti yksityisen ja julkisen suhdetta. Maarit Leskelä-Kärki esitti puolestaan kaksikymmentä vuotta myöhemmin (2013), että samankaltainen trendi voisi olla koittamassa kriittisen miestutkimuksen myötä myös miehiä koskevassa elämäkertakirjallisuudessa.

Toistaiseksi sukupuolentutkimuksen parissa käytettyjä tutkimuksellisia näkökulmia ei ole sovellettu varhaismodernin ajan piispoja koskevassa henkilöhistoriallisessa tutkimuksessa. Aiemmassa tutkimuksessa yksityisyyden piiriin katsottujen aiheiden mukaan tuonti on oman tutkimukseni tavoitteena. Jo lyhyt tarkastelu Petraeuksen perheestä on osoittanut, että tutkimuksen laajentaminen piispasta itsestään ja hänen työstään piispan puolisoon ja laajemmin perheeseen paljastaa suvun sisäisiä kytköksiä, joissa professorien puolisoilla oli merkittävä asema akateemisten perheiden toimeentulon järjestelyssä.



FT Mari Välimäki toimii post doc -tutkijana Tampereen yliopistossa käynnissä olevassa Henkilöhistoria varhaismodernin historian tutkimuksena -hankkeessa. Lisäksi hän johtaa Tampereen yliopistossa käynnissä olevaa Professorin perhekunta -hanketta (2022–2024). Välimäki väitteli keväällä 2021 Turun yliopiston Suomen historian oppiaineesta tutkimuksella, joka käsitteli esiaviollisia suhteita ruotsalaisissa yliopistokaupungeissa 1600-luvun lopulla.


Arkistolähteet

Kansallisarkisto

Biographica

Eskil Petraeus
Olaus Wexionius


Kirjallisuutta

Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852, verkkojulkaisu 2005. Viitatut henkilöt: Anders Petraeus, Eskil Petraeus, Martin Stodius & Olof Wexionius.

Maarit Leskelä-Kärki, ”Samastumisia ja etääntymisiä. Elämäkerta historiantutkimuksen kysymyksenä”, Asko Nivala & Rami Mähkä (toim.), Tulkinnan polkuja. Kulttuurihistorian tutkimusmenetelmiä, Kulttuurihistoria 10, Kulttuurihistoria Turun yliopisto 2013, 2. painos, 25–48.

Maarit Leskelä-Kärki, Toisten elämät. Kirjoituksia elämäkerroista, Avain 2017.

Väinö Perälä, Eskil Petraeus. Kirkkohistoriallinen tutkielma, Suomen Kirkkohistoriallinen Seura 1928.

Birgitte Possing, ”Historical biography”, The International Encyclopedia of Social and Behavioral Sciences. Elsevier 2001, 1213–1217.

Eva Österberg, ”Individen i historien. En (o)möjlighet mellan Sartre och Foucault”, Anders Björnsson, Lars Hjalmarson, Pär Frank & Annika Törnquist (toim.), Det roliga börjar hela tiden, Clio 1996, 321–332.