Ennakkokutsu: Historiantutkimuksen päivät 2025

Seitsemännet valtakunnalliset Historiantutkimuksen päivät järjestetään Jyväskylässä 16.–18.10.2025. Järjestäjinä ovat Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitos sekä Suomen Historiallinen Seura. Päivien ohjelmassa on keynote-esitelmien lisäksi paneelikeskusteluja, työryhmiä sekä vapaamuotoisempaa ohjelmaa.

Konferenssin pääpuhujat ovat:
Professori Margaret Hunt (Uppsalan yliopisto) on varhaismodernin Euroopan sosiaali-, kulttuuri- ja sukupuolihistorian asiantuntija, jonka tutkimuksessa painottuvat Euroopan ja Etelä-Aasian väliset kontaktit, merenkäynnin historia ja sotahistoria sekä naisten ja lainsäädännön historia.

Prof. Dan Stone (Royal Holloway, University of London, UK) on modernin Euroopan historian professori sekä Holocaust Research Instituutin johtaja. Hän on fasismiin, holokaustiin ja kansanmurhiin sekä muistitietoon perehtynyt aatehistorioitsija.

Kukin osallistuja voi pitää konferenssissa vain yhden esitelmän. Lisäksi osallistuja voi toimia yhdessä työryhmässä puheenjohtajana ja yhdessä kommentaattorina.

Esitelmäpyyntö julkistetaan syyskuussa 2024 konferenssin internetsivuilla sekä muissa medioissa.

***
Förinbjudan

Den sjunde nationella konferensen för historieforskning ordnas 16.–18.10.2025 i Jyväskylä. Konferensen ordnas av Institutionen för historia och etnologi vid Jyväskylä universitet i samarbete med Finska Historiska Samfundet. Programmet består av keynote-föreläsningar, paneldebatter, arbetsgrupper samt friare program.

Konferensens huvudtalare är:
Professor Margaret Hunt (Uppsala universitet), en expert inom tidigmodern europeisk social-, kultur- och genusforskning. Hennes forskning fokuserar på kontakter mellan Europa och Sydasien, sjöfartshistoria, militärhistoria samt kvinnor och juridik.

Prof. Dan Stone (Royal Holloway, University of London, Storbritannien), en professor i modern europeisk historia och chef för Holocaust Research Institute. Han är specialiserad på fascism, Förintelsen och folkmord samt minnesstudier.

Varje deltagare kan presentera ett papper på konferensen. Dessutom kan deltagarna fungera som sessionsordföranden och kommentatorer i en arbetsgrupp.

Föredragsinbjudan skall utgivas i september 2024 på konferensens internetsidan och på andra medier.

***
Preinvitation

The Seventh National Finnish Conference on History Research will be held in Jyväskylä on 16–18 October 2025. The conference is organised by the Department of History and Ethnology at Jyväskylä University together with the Finnish Historical Society. The conference program will consist of keynote lectures, panel discussions, sessions, and lively social program.

Keynote speakers:
Professor Margaret Hunt (University of Uppsala) is a social, cultural and gender historian of early modern Europe, with a focus on European/South Asian encounters, maritime and military history and women and the law.

Dan Stone is a professor of Modern European History at Royal Holloway, University of London and the director of the Holocaust Research Institute at Royal Holloway. He has a particular interest in the history of ideas, with a focus on topics such as fascism, Holocaust and genocide studies, as well as memory.

Each participant can present one paper at the conference. Additionally, participants can serve as session chairs and commentators in one working group.

The call for papers will be opened in September 2024, and published at the conference website and in other media.

——————————————–
Lisätietoja / för mer information / for more information:
Piia Einonen
piia.einonen@jyu.fi

Ilmoittaudu Nuorten historiantutkijoiden kesäpäiville 2024!

”Mitä on olla historioitsija” – Nuorten historiantutkijoiden kesäpäivät 14.–16.8.2024 Helsingissä

Ilmoittaudu 30.4. mennessä!

Ilmoittaudu mukaan Nuorten historiantutkijoiden kesäpäiville verkkolomakkeella.

Nuorten historiantutkijoiden kesäpäivät järjestetään 14.–16.8.2024 Helsingin yliopiston ja Tieteiden talon tiloissa. Kyseessä on jatkokoulutustapahtuma, jossa käsitellään kaikkia historiantutkijoita koskettavia ammatillisia kysymyksiä, pohditaan historiantutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä luodaan mahdollisuuksia tutkijoiden verkostoitumiselle yli yliopisto- ja erikoisalarajojen. Kesäpäivien teemoja ovat historioitsijan rooli ja tehtävä, historiantutkimuksen merkitys yhteiskunnassa sekä tohtorin tutkinnon tarjoamat laajat mahdollisuudet työelämässä.

Kesäpäiville ovat tervetulleita väitöskirjatutkijat ja sellaiset historian alalta väitelleet, joiden väitöksestä on kulunut enintään kaksi vuotta. Ensisijaisesti tapahtuma on suunnattu väitöskirjantekijöistä niille, jotka ovat väitöskirjan tekemisen loppuvaiheessa ja olleet jatko-opiskelijoita vähintään kaksi vuotta. Kesäpäiville voivat osallistua niin yliopistoissa työskentelevät, apurahatutkijat kuin vapaat tutkijat.

Tutustu ohjelmaan ja lue lisää tapahtumasta.

Save the date: Mitä on olla historioitsija – Nuorten historiantutkijoiden kesäpäivät 14.–16.8.2024, Helsinki

Suomen Historiallinen Seura järjestää 14.–16.8.2024 ”Mitä on olla historioitsija – Nuorten historiantutkijoiden kesäpäivät” -tapahtuman Helsingissä. Tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa, ja kesäpäivillä käsitellään kaikkia historiantutkijoita koskettavia ammatillisia kysymyksiä, pohditaan historiantutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä luodaan mahdollisuuksia tutkijoiden verkostoitumiselle yli yliopisto- ja erikoisalarajojen. Kesäpäivien teemana on historioitsijan rooli ja tehtävä sekä historiantutkimuksen mahdollisuudet ja merkitykset yhteiskunnassa. Tavoitteena on nostaa esille historian tohtorin tutkinnon tarjoamat laajat mahdollisuudet työelämässä ja yhteiskunnassa.

Kesäpäivien ohjelmassa on luentoja, työpajoja, mentorointia ja sosiaalista yhdessäoloa. Keskeisiä teemoja ovat historiantutkimuksen metodologia, uranäkymät, julkaiseminen, julkinen toiminta asiantuntijana ja tiedeviestintä. Lisäksi kesäpäivillä on iltaohjelmaa keskiviikkona ja torstaina.

Tapahtumaan ovat tervetulleita väitöskirjatutkijat, jotka ovat väitöskirjan tekemisen loppuvaiheessa ja olleet jatko-opiskelijoita vähintään kaksi vuotta, sekä sellaiset historian alalta väitelleet, joiden väitöksestä on kulunut enintään kaksi vuotta. Kesäpäiville voivat osallistua niin yliopistoissa työskentelevät, apurahatutkijat kuin vapaat tutkijat.

Kesäpäivillä tarjotaan mentorointia järjestämällä Suomen Historiallisen Seuran aktiivisten tutkijajäsenten vetämiä pienryhmäsessioita, joissa kommentoidaan nuorten tutkijoiden aiheenesittelyitä, tutkimussuunnitelmia ja menetelmiin keskittyviä työpapereita.

Tapahtuman kustannukset nuorille tutkijoille pyritään pitämään matalina, ja vain illallisesta peritään osallistumismaksua. Helsingin ulkopuolelta tulevien on mahdollista hakea tukea matka- ja majoituskuluihin. Tapahtuman ilmoittautumisaika päättyy 30.4., ja deadline työpaperien lähettämiselle on 10.6. Tarkemmat tiedot julkaistaan ja ilmoittautuminen avautuu maaliskuun aikana, mutta tapahtuma kannattaa jo nyt laittaa kalenteriin.

CFP: Pohjoismainen historiakonferenssi – 31st Congress of Nordic Historians

31. Pohjoismainen historiakonferenssi järjestetään 13.-15. elokuuta 2025 Islannin yliopistossa Reykjavikissa. Konferenssin Call for papers on parhaillaan käynnissä, ja kannustamme suomalaisia historiantutkijoita lähettämään ehdotuksia konferenssitoimikunnalle. Ehdotukset tulee jättää viimeistään 25.5.2024.

Tällä kertaa konferenssin teemana on ”Rajat”.  Konfenssiin voi ehdottaa:

  • Teemasessioita (3-4 paperia, puheenjohtaja ja kommentaattori)
  • Paneelikeskusteluja (4-5 osanottajaa)
  • Yksittäisiä papereita
  • Postereita

Tarkempaa tietoa teemasta sekä ohjeet ehdotusten tekemiseen ja sähköinen järjestelmä ehdotusten rekisteröimistä varten löytyvät konferenssin verkkosivuilta.

Call for sessions: CISH/ICHS Historiatieteiden maailmankongressi Jerusalem 2026

Hyvät historiantutkijat,

Kansainvälisen historiatieteiden komitean The International Committee of Historical Sciences (ICHS)/ Comité International des Sciences Historiques (CISH) seuraava maailmankongressi on suunniteltu pidettäväksi Jerusalemissa 26.–31.7.2026. Järjestön hallitus pohtii parhaillaan, miten viimeaikaiset tapahtumat vaikuttavat suunnitelmaan, mutta ovat kuitenkin avanneet kongressin sessiokutsun.

Maailmankongressiin voi ehdottaa erityyppisiä sessioita:
Major themes (koko päivän kestävä sessio / max 12 esitystä)
Specialized themes (3 h / 6-8 esitystä)
Joint sessions (max 6 esitystä, vähintään kahden CISH/ICHS jäsenjärjestön tulee tukea näitä sessiota, esim. Suomen kansalliskomitean lisäksi joku muu komitea)
Round tables and special sessions (paneelikeskustelu / 3 h/ puheenjohtajien lisäksi 4 osallistujaa)

Sessioehdotuslomake ja lisäohjeet löytyvät CISH:n nettisivulta. Suora linkki sessiokutsuun ja tulostettavaan lomakkeeseen.

Sessioehdotuslomake word-tiedostona Jerusalem-2026_Form

Lomakkeet tulisi palauttaa Suomen kansalliselle komitealle, Marjaana Niemelle (marjaana.niemi@tuni.fi) ja Sari Aallolle (shs@histseura.fi ) 31.1.2024 mennessä.

Suomen kansallinen komitea käsittelee ehdotuksia helmikuun alkupuolella ja on yhteydessä ehdotuksien tekijöihin. Tarvittaessa sessioehdotuksia yhdistellään, jos teemoissa on päällekkäisyyttä, tai niille hankitaan tukea muilta alakomiteoilta, jotta ehdotuksilla olisi parempi mahdollisuus tulla hyväksytyiksi. Yksittäisiä sessioehdotuksia ei voi suoraan lähettää CISHin/ ICHS:n hallitukselle, vaan niiden tulee mennä kansallisten komiteoiden tai muiden jäsenjärjestöjen kautta.

Maailmankongressien aikaisempiin teemoihin ja sessioihin voi tutustua CISHin/ICHS:n kotisivuilla http://www.cish.org/index.php/en/

Lisätietoja:
Historiatieteiden kansallisen komitean puheenjohtaja Marjaana Niemi, marjaana.niemi@tuni.fi

Seuran hallitus vuodelle 2024 valittiin vuosikokouksessa

Suomen Historiallisen Seuran vuosikokouksessa maanantaina 13.11. valittiin uudet hallituksen jäsenet erovuoroisten ja eronneiden jäsenten tilalle. Lisäksi seuralle valittiin uusi puheenjohtaja. Vuosina 2024-2025 seuraa ja sen hallitusta luotsaa dosentti Ville Vuolanto Tampereen yliopistosta. Vuolanto on historian yliopistonlehtori ja vastaa erityisesti latinankielisen kulttuurin ja latinan kielen opintokokonaisuudesta. Vuolannon erityisalaa on Rooman ja myöhäisantiikin sosiaali- ja kultuurihistoria.

Uusiksi hallituksen jäseniksi valittiin dos. Markku Hokkanen Oulun yliopistosta, prof. Anu Lahtinen Helsingin yliopistosta, dos. Tanja Vahtikari Tampereen yliopistosta ja prof. Kustaa H. J. Vilkuna Jyväskylän yliopistosta. Hallituksessa jatkavat prof. Louis Clerc Turun yliopistosta, prof. Jari Eloranta Helsingin yliopistosta, prof. Johanna Ilmakunnas Åbo Akademista, prof. Leila Koivunen Turun yliopistosta ja dos. Kati Parppei Itä-Suomen yliopistosta.

Vuosikokouksessa julkistettiin myös seuran uudet tutkijajäsenet sekä hyväksyttiin vuoden 2024 talousarvio ja toimintasuunnitelma. Uudet tutkijajäsenet on lisätty seuran sivujen jäsenluetteloon. Kokouksen jälkeen luettiin muistosanat seuraavista Suomen Historiallisen Seuran edesmenneistä tutkijajäsenistä: kunniajäsen, professori Matti Klinge, professori Osmo Apunen, dosentti Terhi Kiiskinen, professori Simo Knuuttila, professori Keijo Korhonen ja professori Eino Murtorinne.

Suomen Historiallisen Seuran vuosikokous ma 13.11.2023

Suomen Historiallisen Seuran vuosikokous järjestetään maanantaina 13.11.2023 klo 16.15 alkaen. Kokous on valtiotieteellisen tiedekunnan päärakennuksen taukotilassa, Unioninkatu 37 (sisäänkäynti sisäpihalta, tila on pääovesta tultaessa oikealla). Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Kokouksen jälkeen esitetään muistosanat seuran edesmenneistä tutkijajäsenistä ja noin klo 17.30 seuran puheenjohtaja, dosentti Heini Hakosalo pitää vuosikokousesitelmän otsikolla ”Kaupunkisuunnittelun ja terveyden risteävät historiat”. Vuosikokoukseen voivat osallistua seuran jäsenet. Muistosanat ja vuosijuhlaesitelmä ovat yleisölle avoin tilaisuus, joka on seurattavissa myös verkosta etäyhteydellä zoomin kautta:
https://us06web.zoom.us/j/85710671636?pwd=jqtZOJxxnKnT43C02IiyyYd1xakGat.1
(Tarvittaessa meeting id: 857 1067 1636 passcode: 799611)

Lämpimästi tervetuloa kokoukseen!

Uusi toiminnanjohtaja aloittaa syksyn alussa

Suomen Historiallisen Seuran toiminnanjohtajaksi valittiin aate- ja oppihistorian dosentti Sari Aalto. Hän aloittaa työt 1.9.2023 Julia Burmanin jäätyä eläkkeelle. Dosentti Sari Aalto on historiantutkija, jolla on vankka kokemus yhdistystoiminnasta ja projektien hallinnasta. Hän pitää sivistyksen puolustamista ja tutkitun tiedon välittämistä tärkeänä toimintana ja haluaa olla kehittämässä SHS:n toimintaa ja vahvistamassa historiantutkimuksen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. SHS hallitus toivottaa Sari Aallon tervetulleeksi SHS:n toimistoon toiminnanjohtajaksi.

Sari Aalto, Suomen Historiallisen Seuran toiminnanjohtaja 1.9.2023 alkaen.
Kuvaaja Nauska.

SHS:lle haetaan uutta toiminnanjohtajaa

Suomen Historiallinen Seura (SHS) hakee toiminnanjohtajaa

Vuonna 1875 perustettu Suomen Historiallinen Seura on Suomen vanhin suomenkielinen historia-alan valtakunnallinen tieteellinen seura. SHS edistää historian tutkimusta ja tuntemusta ja edustaa suomalaista historiantutkimusta historiantutkijoiden kansainvälisessä järjestössä Comité International des Sciences Historiques (CISH). Seura järjestää esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia, julkaisee historia-alan tutkimusta yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa sekä organisoi tutkimushankkeita. Seura on Historiallisen Aikakauskirjan toinen julkaisijajärjestö. Yhteistyössä muiden pohjoismaisten historiajärjestöjen kanssa SHS julkaisee myös Scandinavian Journal of Historya.

SHS:n toiminnanjohtajan toimi on itsenäinen tehtävä, jossa painottuvat tieteellisen seuran hallinto ja viestintä. Tehtävänkuvaan kuuluu Seuran viestinnän ja toiminnan suunnittelu ja kehittäminen yhdessä Seuran puheenjohtajan ja hallituksen kanssa sekä näiden toteuttaminen itsenäisesti digitaalisessa ympäristössä ja fyysisinä tapahtumina. Toiminnanjohtaja vastaa seuran kotisivuista, blogista ja sosiaalisen median kanavista sekä jäsenrekisterin ylläpidosta. Hän toimii hallituksen kokousten sihteerinä. Tehtäviin sisältyy Seuran talouden hoitaminen ja varainhankintaa. Toiminnanjohtajan tehtäviin kuuluu myös kolmen vuoden välein järjestettävien valtakunnallisten historiantutkimuksen päivien koordinointi sekä ohjelmasuunnitteluun osallistuminen.

Toiminnanjohtajan tehtävä on osa-aikainen ja se täytetään 15. elokuuta 2023 alkaen kolmen vuoden määräajaksi. Tehtävää ansioituneesti hoitaneella henkilöllä on mahdollisuus hakea kolmen vuoden jatkokautta.

Toiminnanjohtajan tehtävä edellyttää ylempää korkeakoulututkintoa historian alalta, historiantutkimuksen kentän ja yliopistomaailman monipuolista tuntemusta, digitaalisten viestintävälineiden ja sosiaalisen median käytön hallintaa, hyvää suomen ja englannin kielen taitoa ja vähintään tyydyttävää ruotsin hallintaa (valtionhallinnon kielitutkinto). Muu kielitaito katsotaan eduksi. Hakijoiden ansioita arvioitaessa huomioimme erityisesti käynnissä olevat tohtoriopinnot jollakin historiantutkimuksen osa-alueella.

Tarjoamme mielenkiintoisia ja vastuullisia työtehtäviä sekä mahdollisuutta kehittää ammattiosaamista historiantutkimuksen, järjestötoiminnan ja tieteellisen viestinnän alueilla.
Työn pääasiallinen suorituspaikka on Helsingissä ja työhön sisältyy jonkin verran ilta- ja viikonlopputöitä.
Tehtävä on osa-aikainen (15 h viikossa).
Tehtävästä maksettava palkka on 1 280 euroa kuukaudessa.
Tehtävässä noudatetaan kuuden kuukauden koeaikaa.

Hakemukseen liitetään julkaisuluettelon sisältävä, korkeintaan kolmen sivun pituinen CV ja korkeintaan kahden sivun pituinen hakemuskirje perusteluineen. Lähetä hakemuksesi yhtenä pdf-tiedostona osoitteella shs@histseura.fi viimeistään 5. huhtikuuta 2023.

Lisätietoja tehtävästä antaa SHS:n puheenjohtaja, dosentti Heini Hakosalo, heini.hakosalo@oulu.fi, puh. 044 536 0631.

SHS:s kotisivut: http://www.histseura.fi/

Blogi-sarja: Piispoja koskeva historiankirjoitus – klassisesta työelämäkerrasta perheen tarkasteluun (Mari Välimäki)

Suomalaisessa varhaismodernia aikaa koskevassa henkilöhistoriankirjoituksessa hallitsijoista on kirjoitettu harvoin. Merkittäviä henkilöitä Suomen historialle on sen sijaan haettu muun muassa kirkon piiristä. Turun hiippakunnan piispat ovat olleet erityisesti kirkkohistorioitsijoiden kiinnostuksen kohteena.

Olemassa olevat piispoja käsittelevät henkilöhistorialliset tutkimukset lukeutuvat tanskalaista historioitsijaa Birgitte Possingia mukaillen klassisiin historiallisiin biografioihin. Niissä keskitytään piispan elämäntyöhön, ja yksityiseksi luonnehditut elämän osa-alueet kuten puoliso ja perhe on jätetty vähälle huomiolle. Näitä teemoja on pidetty piispojen henkilöhistorioissa irrelevantteina aiheina. Toisaalta voidaan puhua myös historioitsija Eva Österbergin luokittelua noudattaen työelämäkerroista, joissa keskitytään kohdehenkilön elämäntyöhön ja uraan.

Piispojen henkilöhistorioissa korostuvat opinnot, työtehtävät ennen piispaksi vihkimistä sekä piispana toimimisen eri aspektit kuten julkaisut, opilliset kysymykset ja hallinnollinen johtaminen. Suhde puolisoon ja lapsiin käsitellään maininnan tasolla ja usein teoksen loppupuolella. Piispan puolison asemaa ja merkitystä piispan tehtävän hoitamisen kannalta ei yleensä tarkastella.


Eskil Petraeuksen perhe

Tutkin varhaismodernin ajan piispoja koskevia henkilöhistorioita Henkilöhistoria varhaismodernin historian tutkimuksena -hankkeessa (2021–2023, Tampereen yliopisto). Tutkin myös, minkälaista uutta tietoa voimme löytää piipoista ja heidän perheistään kääntämällä näkökulman piispan työstä ja opillisista kysymyksistä kohti aiemmassa tutkimuksessa ohitettuja teemoja. Esimerkkinä tutkimuksessani toimii piispa Eskil Petraeuksen perhe.

Eskil Petraeus toimi Turun piispana vuosina 1652–1657. Tätä ennen hän toimi muun muassa Turun kirkkoherrana ja tuomiorovastina sekä teologian professorina Turun kuninkaallisessa akatemiassa. Petraeus johti myös vuonna 1638 nimitettyä raamatunkäännöskomiteaa, jonka tehtävänä oli saada aikaan painettu suomenkielinen Raamattu. Petraeus sai työstään palkkioksi muun muassa nautintaoikeuden Häppilän verotilaan, joka sijaitsi Hirvensalossa Turun edustalla.

Eskil Petraeus avioitui ensimmäisen kerran 1620-luvun lopulla, eikä ensimmäisen vaimon nimeä tiedetä. Tiedämme kuitenkin, että Eskilin vaimon vanhemmat olivat holsteinilainen Anders Pomerenning ja Margareta Sibeth von Baxter.

Eskil Petraeuksen ensimmäisestä avioliitosta syntyi poika, joka nimettiin äidinisän mukaan Andersiksi. Anders Petraeus työskenteli yliopisto-opintojen jälkeen muun muassa Turun kuninkaallisen akatemian sihteerinä sekä ensin fysiikan ja myöhemmin teologian professorina. Sihteerinä toimiessaan Anders avioitui 1658 Elisabeth Mårtensdotter Stodiuksen kanssa. Elisabetin isä oli Turun akatemiassa teologian professorina ja Eskil Petraeuksen alaisena raamatunkäännöstoimikunnassa toiminut Martin Stodius, joka erosi professorin tehtävästään 1660 opillisten riitojen seurauksena. Eronsa jälkeen Stodius toimi Naantalin kirkkoherrana.

Kolme vuotta ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeen Eskil Petraeus avioitui 1633 Anna Henricksdotter Kockin kanssa. Heidän avioliitostaan syntyi useita lapsia. Tässä seuraan kuitenkin vain heidän vanhimman tyttärensä Katarina Eskilsdotter Petraeuksen vaiheita. Katariina avioitui 1654 Tarton yliopistossa historian ja politiikan professorina toimineen Olaus Wexioniuksen kanssa. Perhe pakeni sotaa Tartosta Turkuun kaksi vuotta häiden jälkeen 1656 ja kaksi vuotta myöhemmin Wexioniuksesta tuli Turun kuninkaallisen akatemian lainopin professori.

Eskil Petraeuksen esikoisen Andersin ja vanhimman tyttären Katariinan elämänpolut osoittavat, millainen merkitys naisilla oli professoriperheissä ja akateemisessa sukuyhteisössä. Samana vuonna, kun Katarina ja Olaus Wexionius palasivat Turkuun, kaupunki paloi kesällä pahasti. Tulipalossa tuhoutui akatemiarakennusten lisäksi piispan talo ja Petraeuksen perhe muutti asumaan Häppilän tilalle Hirvensaloon. Sieltä piispa Petraeus kävi Turussa veneellä hoitamassa tehtäviään. Ilmeisesti myös Wexioniukset asettuivat asumaan Häppilän tilalle, sillä Olaus Wexionius sairastui pian Turkuun muuton jälkeen ja oli pitkään vuoteenomana. Hänen omaisuutensa oli tuhoutunut venäläisten hyökättyä Tarttoon, eikä hänellä ollut tuloja mistään toimesta.

Olaus Wexioniuksen veli oli vuoteen 1655 Turun akatemian lainopin professorina toiminut Mikael Wexionius, josta tuli 1657 Turun hovioikeuden asessori. Jostakin syystä Katariina Petraeus ja Olaus Wexionius asettuivat Katariinan vanhempien luokse, vaikka kaupungissa asui myös Olauksen perhettä. Ehkä Petraeusten perheen tilalla oli paremmin tilaa tyttären perheelle. Toinen mahdollinen syy Katarinan perheen asettumiselle Häppilään oli se, että Katariinan ja Olauksen ainoa lapsi syntyi samana vuonna kuin perhe lähti sotaa pakoon. Ehkä Katariina halusi olla äitiään lähellä raskauden ja synnytyksen aikana tai jo syntyneen pienen lapsen kanssa. Joka tapauksessa Wexioniukset vaikuttavat asettuneen asumaan piispan tilalle Hirvensaloon.

Kuningatar Kristina myönsi muun muassa Häpppilän tilan nautintaoikeuden Eskil Petraukselle, hänen puolisolleen ja heidän lapsilleen palkkiona raamatunkäännöstyöstä.

 

Kuningatar Kristina oli tilan lahjoittaessaan antanut Eskil Petraeukselle, hänen puolisolleen ja heidän lapsilleen oikeuden nauttia tilaa niin kauan kuin elivät. Eskil Petraeus kuoli 1657, minkä jälkeen tila siirtyi hänen leskensä Anna Kockin ja heidän lastensa haltuun. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tilan hallinta siirtyi pääasiassa Katarinan perheelle. Katarina kuoli 1665, jonka jälkeen Petraeuksen perheen jäsenet laativat kukin asiakirjan, jossa luopuivat oikeuksistaan Häppilän tilaan Katarinan puolison Olaus Wexioniuksen ja pariskunnan lapsen Olauksen hyväksi. Näin tila, jonka kuningatar Kristina lahjoitti piispalle ja hänen perheelleen raamatunkäännöstyöstä, siirtyi perheen vanhimman tyttären kautta vävylle ja tyttärenpojalle. Raamatunkäännöstyöstä palkaksi saatu tila pysyi akateemisen perheen hallussa ja muodosti näin osan professorin perheen tuloja.

Anna Henriksdotter Kock luopui omasta ja tyttärensä Marian puolesta nautintaoikeudesta Häppilän tilaan vävynsä Olaus Wexioniuksen ja lapsenlapsensa hyväksi.


Suostumuksensa tilan nautintaoikeuksien siirrosta antoi myös 1660-luvulla fysiikan professorina toiminut Eskilin esikoinen Anders Petraeus. Anders oli avioliittonsa kautta läheisesti tekemisissä appivanhempiensa Stodiusten kanssa. Andersin perhe vietti 1600-luvun jälkipuoliskolla paljon aikaa Naantalin kirkkoherran tilalla, joka oli Martin Stodiuksen hallinnassa kirkkoherrana toimimisen myötä aina vuoteen 1676 asti. Jo ennen Stodiuksen kuolemaa Anders Petraeus otti appensa kirkkoherran tehtävät hoitoonsa 1674 ja kun Martin Stodius kuoli, siirtyi Naantalin ja Raision seurakunnat Petraeuksen palkkapitäjiksi. Anders Petraeus siis peri puolisonsa Elisabet Stodiuksen kautta kirkkoherran tilan. 

Akateemisissa perheissä miesten työstä saadut palkkiot eivät koskeneet vain miehiä. Piispa Eskil Petraeuksen raamatunkäännöstyöstä saaman tilan nautintaoikeus osoitettiin myös hänen puolisolleen ja parin lapsille, mitä kautta se päätyi perheen vävylle. Samoin Martin Stodiuksen palkkatilaksi saama Naantalin ja Raision seurakunnan kirkkoherran tila siirtyi hänen tyttärensä kautta vävy Anders Petraeukselle. Vaikka julkaisutyö ja professorin tai piispan tehtävät olivat mahdollisia vain miehille, koskivat työstä saadut palkat ja palkkiot myös vaimoja ja lapsia. Naisilla oli keskeinen asema ylemmässä papistossa palkkatilojen omistus- ja perintösuhteissa.


Henkilöhistoriallisen tutkimuksen uudistaminen

Jo 1996 historioitsija Eeva Österberg ennusti, että naistutkimus tulee uudistamaan henkilöhistoriallista tutkimusta. Österbergin mukaan naistutkimus otti aiempaa tutkimusta herkemmin esiin yksityisen elämän puolen sekä pohti yksityisen ja julkisen suhdetta. Maarit Leskelä-Kärki esitti puolestaan kaksikymmentä vuotta myöhemmin (2013), että samankaltainen trendi voisi olla koittamassa kriittisen miestutkimuksen myötä myös miehiä koskevassa elämäkertakirjallisuudessa.

Toistaiseksi sukupuolentutkimuksen parissa käytettyjä tutkimuksellisia näkökulmia ei ole sovellettu varhaismodernin ajan piispoja koskevassa henkilöhistoriallisessa tutkimuksessa. Aiemmassa tutkimuksessa yksityisyyden piiriin katsottujen aiheiden mukaan tuonti on oman tutkimukseni tavoitteena. Jo lyhyt tarkastelu Petraeuksen perheestä on osoittanut, että tutkimuksen laajentaminen piispasta itsestään ja hänen työstään piispan puolisoon ja laajemmin perheeseen paljastaa suvun sisäisiä kytköksiä, joissa professorien puolisoilla oli merkittävä asema akateemisten perheiden toimeentulon järjestelyssä.



FT Mari Välimäki toimii post doc -tutkijana Tampereen yliopistossa käynnissä olevassa Henkilöhistoria varhaismodernin historian tutkimuksena -hankkeessa. Lisäksi hän johtaa Tampereen yliopistossa käynnissä olevaa Professorin perhekunta -hanketta (2022–2024). Välimäki väitteli keväällä 2021 Turun yliopiston Suomen historian oppiaineesta tutkimuksella, joka käsitteli esiaviollisia suhteita ruotsalaisissa yliopistokaupungeissa 1600-luvun lopulla.


Arkistolähteet

Kansallisarkisto

Biographica

Eskil Petraeus
Olaus Wexionius


Kirjallisuutta

Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852, verkkojulkaisu 2005. Viitatut henkilöt: Anders Petraeus, Eskil Petraeus, Martin Stodius & Olof Wexionius.

Maarit Leskelä-Kärki, ”Samastumisia ja etääntymisiä. Elämäkerta historiantutkimuksen kysymyksenä”, Asko Nivala & Rami Mähkä (toim.), Tulkinnan polkuja. Kulttuurihistorian tutkimusmenetelmiä, Kulttuurihistoria 10, Kulttuurihistoria Turun yliopisto 2013, 2. painos, 25–48.

Maarit Leskelä-Kärki, Toisten elämät. Kirjoituksia elämäkerroista, Avain 2017.

Väinö Perälä, Eskil Petraeus. Kirkkohistoriallinen tutkielma, Suomen Kirkkohistoriallinen Seura 1928.

Birgitte Possing, ”Historical biography”, The International Encyclopedia of Social and Behavioral Sciences. Elsevier 2001, 1213–1217.

Eva Österberg, ”Individen i historien. En (o)möjlighet mellan Sartre och Foucault”, Anders Björnsson, Lars Hjalmarson, Pär Frank & Annika Törnquist (toim.), Det roliga börjar hela tiden, Clio 1996, 321–332.